Bio Suomeksi

Minun Matkani

Ensimmäinen kerta kun muistan pohtineeni korkeamman hengen olemassaoloa ja universumin avaruutta, mitä se kaikki on, oli varhain teini-iässä. Kiinnostuin kaikesta ”rajatietoon” liittyvästä ja ahmin kaikki kirjat näistä aiheista. Lähiympäristössäni nämä olivat aiheita joille naurettiin ja tuhahdeltiin väheksyvästi. Siitä huolimatta muodostin omat mielipiteeni ja muistan aina kokeneeni että maailmankaikkeus on paljon enemmän ja syvempi kuin ikinä voimme arvatakaan. Tämä pohdiskelu ei ikinä tyrehtynyt minussa kokonaan. Olin kiinnostunut meidän relatiivista elämää ja sen kokemista suuremmista kysymyksistä. Silti vaikka miten etsin vastauksia en löytänyt sitä mikä olisi tarpeeksi hyvin tyydyttänyt tämän syvän tiedon janoni. Mikään mitä opin ei myöskään tuntunut tarpeeksi konkreettiselta, että olisin voinut sanoa minkään siitä olevan varmasti totta. Nyt ymmärrän syyn tähän. Kirjoista voimme lukea henkisiä opetuksia ja tietoja, mutta ennen kuin koemme ne sisällämme ja avaamme oman yhteyden korkeampaan henkeen, jäävät ne asiat vain konsepteiksi mihin joko uskomme tai emme.

Olen alun perin Etelä-Pohjanmaan kasvatti, kuitenkin tunsin aina itseni jotenkin erilaiseksi enkä oikein löytänyt paikkaani siellä. Lähdinkin Suomesta heti lukion jälkeen ja muutin Lontooseen. Koko elämäni on hyvin kirjava eri kokemuksista, kulttuureista, töistä ja ihmisistä monilta eri elämän saroilta. Haluni ymmärtää ihmismieltä johti minut opiskelemaan psykologiaa Leedsin yliopistossa, Englannissa, mutta tutkinnon saatuani en kokenut olevani paljon viisaampi ihmismielen todellisesta ymmärryksestä. Seikkailin eri maissa, ja tein monia eri töitä, kunnes päädyin takaisin Englantiin missä työskentelin mielenterveysongelmista kärsivien teinien kanssa. Se työ oli hyvin palkitsevaa monin tavoin, kuten oli myös kaikki muu mitä olin luonut elämääni sille hetkelle. Kuitenkin jokin vielä kaiversi mieltäni, ja yhtäkkiä järkytyksekseni oivalsin, että en vieläkään ollut todella onnellinen. Mietin miten yhtenä hetkenä voi tuntea onnea ja toisena se vaikuttaa olevan kuin pois pyyhkäisty, ja ymmärsin että sellainen ei ole todellista onnellisuutta. Tuona aikana koin syvän existentiaalisen kriisin, ja tiesin, että jonkin elämässäni täytyisi muuttua.

Jooga oli hiljaa alkanut kehittyä päivittäiseksi harjoitukseksi, ja se oli ainoa hetki milloin tunsin jonkunlaista rauhaa ja jotain syvempää ja merkityksellisempää, joten päätin omistaa elämäni joogalle ja ryhtyä joogaopettajaksi. Ajatuksenani oli lähteä Intiaan ja syventyä joogaopetuksiin parin vuoden ajan ja sen jälkeen palata takaisin ja opettaa joogaa länsimaissa. Kun saavuin Aasiaan, tein juuri sen, paneuden täysillä joogaan ja henkisiin opetuksiin. Jonkun ajan päästä oli minulle jo selvää, että mikään muu kuin henkinen syventyminen ei voi antaa minulle rauhaa tai antaa merkitystä elämälleni. Viivyin joogan ja tantran parissa yli kaksi vuotta, käyttäen suurimman osan päivästä niiden harjoittamiseen. Lisäksi opin kraniosakraaliterapiaa, Chi Nei Tsang hierontaa, sekä erilaisia energiahoitoja. Silti vaikka kuinka intensiivisesti omistin itseni näille kaikille harjoituksille, tunsin että ne eivät vieneet minua tarpeeksi syvälle. Oli vielä jotain mitä en vain hoksannut. Aloin myös tulla enemmän ja enemmän tietoiseksi kaikista niistä ohjelmistoista ja käyttäytymismalleista mitä minulla oli, mutta vaikka kuinka yritin en pystynyt käyttäymään toisin triggeroivissa tilanteissa kuin miten olin aina käyttäytynyt. Samat tunteet purskahtivat pinnalle, ja pystyin vain katsomaan itseäni etäisyydeltä ja näkemään, että parhaista intentioistani huolimatta toistan samoja draamoja ja kuvioita uudelleen ja uudelleen.

Silloin rukoilin henkilökohtaista opettajaa elämääni. Ihmistä joka voisi näyttää minulle oikean tien ja ohjata minua oikeaan suuntaan; vapauteen tästä kaikesta millä onnistuin vieläkin tuottamaan itselleni mielipahaa ja kärsimystä. Vaikka en edes todella tiennyt mitä rukous on, universumi kuuli sen, ja joogakommuuniin missä asuin tuli mies, jonka kerrottiin pystyvän näkemään ihmisten karmat ja auttamaan heitä vapautumaan niistä. Tämän miehen nimi on Braahman. Tunsin kutsun hänen satsangiinsa, ja jo ennen kuin hän oli edes aloittanut työnsä, ääni sisälläni järisi kuin kaiuttimista: Tämä on opettajasi. Olin kuin maahan kaadettu. En ikinä ennen ollut kuullut mitään ääntä sisälläni, paitsi oman ääneni ehkä, ja tämän vaikutus oli syvä ja vahva. Itse asiassa se muutti kaiken minulle. Sen jälkeen pystyin vain seuraamaan tuota ääntä; se veti minua suuntaan mihin halusi minun kulkevan. Tiesin vain, että minun täytyy nyt oppia tältä mieheltä, mitä hän on valmis opettamaan minulle.

Seuraavat vuodet olin Braahmanin intensiivisessä opissa ja samalla aloin tutustua Intian ashrameihin, etenkin Sathya Sai Baban ashramiin Bangaloren lähellä. Siellä koin täyden kotiintulemisen tunteen, ja tunsin vihdoinkin syvällä sisälläni olevani täysin turvassa; tiesin, että on jokin minua paljon suurempi voima, joka huolehtii minusta aina.

Vuodet Braahmanin kanssa olivat miedosti ilmaistuna haastavia; hän vaati todellista omistautumista omalle syvälle itsetutkiskelulleni ja itseni kaikinpuoliselle puhdistukselle. Toisin ilmaisten: minun täytyi päästää irti kaikista ohjelmistoistani mitkä minusta esille putkahtivat, ja se oli, ei pelkästään päivittäinen, vaan ympärivuorokautinen työ. Braahman opettikin minulle tämän vapautustyön mitä teen ja ohjasi minua prosesseissani, silloin kun en itse nähnyt seuraavaa askelta. Hän myös opetti minut tunnistamaan tunteeni sisälläni, mistä olin osin hyvin vieraantunut ja mitkä olin onnistunut tukahduttamaan halussani unohtaa kaikki kipeät lapsuudenkokemukseni. Jouduin palaamaan kaikkien näiden muistojen ja kipujen juurelle, jotta pystyisin päästämään niistä irti. Kun ymmärrämme kipumme alkukohdan perinjuurin, eli koemme sen uudelleen, pystymme näkemään sen toiselle puolelle, näkemään, että se oli vain relatiivinen kokemuksemme, mistä teimme omat johtopäätöksemme, ei absoluuttinen totuus. Jouduinkin kohtaamaan kaiken mitä olin luullut täydeksi todeksi itsestäni, muista, ja menneistä tapahtumista, ja pääsin oivaltamaan, että mikään siitä ei ollut niinkuin olin sen nähnyt, se oli vain tulkintaa. Braahman haastoi minua joka ikinen päivä enemmän kuin ajattelin kykeneväni sietämään. Tulin monesti aivan äärirajoilleni, niin syviin tunteisiin ja kipukohtiin, että tunsin kuolevani, tai paremminkin osa itsestäni kuoli, kunnes ymmärsin, että se en ollutkaan minä, vain ajatus siitä kuka olen. Samalla kun olin tässä syvässä puhdistautumisprosessissa, opin myös rakentavasta kanssakäymisestä, ja toisenlaisesta tavasta kohdata muita ihmisiä kuin mistä olin siihen asti tiennyt. Lähinnä aikaisemmin olin kohdannut muita ihmisiä mieleni tasolta, todella harvoin paljastaen syvempiä tunteitani. Nyt opin vihdoinkin laskeutumaan päästäni sydämeeni. Avauduin uudelleen niille herkille ja haavoittuville tunteille mitkä olin sulkenut syvälle sisälleni ”turvaan”, ja sain kokoaikaista tukea myös tälle prosessille. Braahman haastoi minua myös rakastamaan ja muistamaan mitä todellinen rakkaus on. Ei niitä ylös-alas draamoja ja tunteiden ääripäitä mihin me monet olemme tottuneet ihmissuhteissamme, ja joita monet mieltävät vain osaksi rakkautta. Rakkaus on vakaa ja pehmeä, ja silti voimakas. Kun todella rakastamme, rakastamme kaikkia ja kaikkea, se ei ole rajoittunut yhteen ihmiseen tai suhteeseen. Rakkaus vain on. Ja me olemme se.

Vietin myös monia vuosia yksin eri puolilla Aasiaa, käyden läpi omia prosessejani, oppien itsestäni sinä ”uutena” ihmisenä mikä minusta oli kuoriutumassa, ja löytäen taas oman ääneni, totuuteni, luottamukseen itseeni ja Jumalaan. Opin erottamaan korkeamman minäni äänen egoni äänestä, ja löysin taas yhteyden omaan sisäiseen ohjaukseeni, ja korkeampaan voimaan. Tunsin pala palalta tulevani kokonaisemmaksi, eheämmäksi ja vapaammaksi. Maailma avautui aivan uudenlaisena minulle. Ilo kumpusi nyt sisältäni ja mielessäni vallitsi rauha.

Ja sitten tapahtui jotain hyvin yllättävää; sydämeni kutsui minut takaisin Suomeen, yli kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Seurasin tätä ohjausta, ja nyt olen täällä valmiina jakamaan kaiken oppimani ja antamaan siitä kaikesta mitä itse sain tämän yli 10 vuoden puhdistautumisprosessin aikana.

Äärettömän kiitollisena,

Raani